Nähtävyydet ja kohteet Luhangassa

Luhanka on 702 asukkaan kunta Keski-Suomessa, ja sen 214 neliökilometrillä on kartalla 27 kohdetta. Laavuja on neljä, uimarantoja kolme sekä jäähalli- ja luistelupaikkoja, kuntosaleja ja hiihtolatuja kaksi kutakin.

Luhanka on Manner-Suomen pienimpiä kuntia. Sen merkittävin kohde on Päijänteen rannalla olevassa kalliossa, ja siitä on kirjattu mittoja, jotka vaikuttavat ensin liioitellun tarkoilta.

Avosaaren kalliomaalauksesta on kirjattu kolme mittaa senttimetrin tarkkuudella.

Kuviot ovat 10,46 metrin korkeudella Päijänteen pinnasta. Niiden ääreen pääsee kalliotasanteelta, joka kohoaa noin 9,1 metriä vedenpinnasta. Punaväriläiskistä alimman ja ylimmän välinen korkeusero on 0,85 metriä.

Tarkkuus ei ole pikkutarkkuutta vaan tutkimusmenetelmä.

Kalliomaalauksia ei voi ajoittaa radiohiilimenetelmällä, koska maaliaine on punamultaa eli rautapitoista maaväriä — epäorgaanista ainetta, jossa ei ole hiiltä ajoitettavaksi.

Siksi maalaukset ajoitetaan veden avulla. Maalaukset tehtiin veneestä tai jäältä, eli maalarin kädenulottuvilta silloisen vedenpinnan yläpuolelta. Kun tiedetään, milloin vedenpinta on ollut tietyllä tasolla, saadaan maalaukselle ikähaarukka.

Päijänteen vedenpinta on muuttunut jääkauden jälkeen huomattavasti maankohoamisen ja lasku-uomien muutosten vuoksi. Kymmenen metrin korkeus nykyisestä pinnasta kertoo siis paljon vanhemmasta ajasta kuin miltä se kuulostaa.

Alimman ja ylimmän maaliläiskän välinen 0,85 metrin korkeusero on sekin tieto: se rajaa, kuinka korkealle maalari ylsi seisoessaan tai istuessaan veneessään.

Kalliotasanne, joka kohoaa 9,1 metriä vedenpinnasta, on nykyinen katselupaikka. Se tarkoittaa, että maalaukset ovat noin puolitoista metriä tasanteen yläpuolella eli katsojan silmien korkeudella.

Kalliomaalaus on muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Maalauspintaan ei saa koskea: ihon rasva ja hiki vahingoittavat pigmenttiä, joka on säilynyt tuhansia vuosia.

Kohteeseen pääsee vesitse. Rantautuminen ja kalliolla liikkuminen vaativat varovaisuutta — kallio on märkänä liukas ja tasanne on veden yläpuolella.

Peltolan mäkitupalaismuseo on museona epätavallinen, koska se esittelee köyhien asumista.

Alueen vanhin rakennus, Isotupa, oli alun perin 1700-luvulla rakennettu savutupa.

Savutupa on rakennus, jossa ei ole savupiippua. Uunin savu leviää huoneeseen, nousee kattoon ja poistuu räppänästä eli katossa olevasta aukosta.

Järjestely kuulostaa alkeelliselta, mutta se oli lämpötaloudellisesti tehokas: savu luovutti lämpönsä huoneeseen ennen poistumistaan. Haitat olivat ilmeiset — noki, savu ja silmien kirvely.

Mäkitupalainen oli maaton maaseudun asukas. Hänellä ei ollut omaa maata eikä tilaa, vaan hän sai luvan rakentaa tuvan toisen maalle — usein mäkeen tai kalliolle, joka ei kelvannut viljelyyn. Siitä nimi.

Elanto tuli päivätöistä isommilla tiloilla. Mäkitupalaiset olivat maaseudun köyhin väestönosa, ja heidän osuutensa väestöstä kasvoi 1800-luvulla nopeasti.

Museokohteena tämä on tärkeä. Suomen kotiseutumuseot esittelevät valtaosin talollisten elämää — se on rakennusperintöä, joka on säilynyt. Mäkitupalaisten asumukset olivat pieniä ja vaatimattomia, ja ne ovat kadonneet lähes kokonaan.

Kohteen ympäristö on suojeltu: rakennuskannan alkuperäistä sijaintia ja ympäröivää maisemaa pidetään valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä.

Alkuperäisellä paikallaan säilynyt rakennuskanta on museona arvokkaampi kuin siirretty: talot ovat siellä, minne ne rakennettiin, ja maisema ympärillä selittää, miksi juuri siihen.

Tammijärven koulun kuntosali on 150 neliötä, ja siinä on 15 kuntolaitetta. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Kohteesta on kirjattu poikkeuksellinen lisätieto: sali on ampumaurheilukäytössä kolmena arki-iltana.

Sama tila kuntosalina ja ampumaratana on pienen kunnan tilankäytön mestarinäyte.

Järjestely on käytännössä mahdollinen vain ilma-aseilla. Ilmakivääri ja ilmapistooli ammutaan kymmenen metrin päästä, luoti pysähtyy taululevyyn, melu on vähäistä eikä ruutikaasuja synny.

Sadanviidenkymmenen neliön sali riittää kymmenen metrin radalle hyvin. Laitteet siirretään sivuun tai ammutaan salin toisesta päästä toiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuntosalille menevän kannattaa tarkistaa vuorot: kolmena iltana viikossa tila ei ole kuntosalikäytössä.

Samalla se tarkoittaa, että 702 asukkaan kunnassa on toimiva ampumaurheilun harrastusmahdollisuus ilman erillistä rakennusta.

Kirkonkylän kylätalon kuntosali on kunnan toinen sali: 70 neliötä ja 12 kuntolaitetta. Paikka on päiväsaikaan koulujen käytössä.

Kaksi kuntosalia alle 800 asukkaan kunnassa on paljon — ja ne ovat kunnan kahdessa eri taajamassa, Tammijärvellä ja kirkonkylässä.

Luhangan kylätalon kuntoportaat Kotipellontie 1:ssä ovat puiset ja maksuttomat, ja ne on rakennettu vuonna 2020. Portaat ovat kunnan omistamat.

Kuntoportaat ovat halvin tehokas kuntoilurakenne, jonka kunta voi rakentaa. Ne vaativat vain rinteen ja puutavaraa, eikä niissä ole huollettavaa koneistoa.

Nousu kuormittaa reisiä ja pakaroita ja nostaa sykkeen nopeasti. Portaissa harjoittelu on myös helppo mitoittaa: nousuja tehdään niin monta kuin jaksaa.

Sijainti kylätalolla on käytännöllinen: pysäköinti on valmiina ja paikka on tuttu.

Puurakenteinen portaikko on talvella liukas, ellei sitä hiekoiteta.

Luhangan kirkko on rakennettu hirrestä vuosina 1891–1893. Urut rakensi A. Jurva vuonna 1897, ja niissä on 18 äänikertaa.

Kahdeksantoista äänikerran soitin 702 asukkaan kunnan kirkossa on kookas. Se on rakennettu aikana, jolloin pitäjässä asui moninkertaisesti nykyistä enemmän väkeä.

Alttaritaulun maalasi Selinda Danielsson vuonna 1906, ja se kuvaa Jeesusta ovella kolkuttamassa.

Aihe on Ilmestyskirjasta, ja se on alttaritauluissa harvinaisempi kuin ristiinnaulitseminen tai ylösnousemus. Kuvassa Kristus koputtaa ovea, jossa ei ole kahvaa ulkopuolella — ovi avataan sisältä.

Naispuolinen alttaritaulun tekijä oli 1900-luvun alussa poikkeus. Kirkkotaide oli miesten ala, ja tilaukset menivät vakiintuneille nimille.

Tammijärven helluntaiseurakunta on perustettu vuonna 1927, ja se tunnettiin aiemmin Putkilahden helluntaiseurakuntana.

Nimenmuutokseen johti kiinteistökauppa: vuonna 2015 seurakunta osti kyläkirkon evankelis-luterilaiselta seurakunnalta ja otti samalla nykyisen nimensä.

Kyläkirkon myyminen toiselle kristilliselle yhteisölle on Suomessa yleistyvä ratkaisu. Luterilaiset seurakunnat luopuvat pienistä kirkoista jäsenmäärän laskiessa, ja rakennus säilyy käytössä sen sijaan että se tyhjenisi.

Vaihtoehto olisi usein rakennuksen myyminen yksityiskäyttöön tai purkaminen — kyläkirkon säilyminen hengellisessä käytössä on kylän kannalta parempi lopputulos.