Nähtävyydet ja kohteet Enonkoskella

Enonkoski on 1 273 asukkaan kunta Etelä-Savossa, ja sen 305 neliökilometrillä on kartalla 45 kohdetta. Leirintäalueita ja nähtävyyksiä on neljä kumpiakin, urheilukenttiä, melontakohteita sekä jäähalli- ja luistelupaikkoja kolme kutakin.

Kunnan pinta-alasta iso osa on vettä, ja sen tunnetuin kohde on kansallispuisto. Mutta kaikkein erikoisin yksityiskohta on kirkon tornissa.

Enonkosken kirkosta on kirjattu yksityiskohta, jollaista ei tapaa muualla.

Tornin risti osoittaa Ylä-Enonvedelle pääsisäänkäynnin sijaan, muistona syksyn 1858 kirkkoveneonnettomuudesta, jossa kahdeksan ihmistä hukkui.

Kirkon tornin risti on lähes poikkeuksetta suunnattu kirkon pääakselin mukaan. Se, että risti on käännetty osoittamaan järvelle, on tietoinen ja pysyvä muistomerkki.

Kirkkovene oli iso soutuvene, jolla syrjäkylien väki soudettiin kirkkoon vesitse. Savon ja Karjalan järvialueilla se oli tavallisin tapa päästä kirkolle: teitä ei ollut, mutta vettä oli. Veneessä saattoi olla parikymmentä soutajaa ja niiden lisäksi matkustajia.

Syysmyrsky avoimella selällä oli kirkkoveneelle vaarallinen. Vene oli matala ja pitkä, ja täyteen lastattuna se otti helposti vettä. Kahdeksan hukkuneen onnettomuus 1858 oli pienelle pitäjälle valtava menetys.

Nykyinen kirkko on onnettomuutta myöhempi: ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin mikkelinpäivänä 3. lokakuuta 1886. Rakentajat siis muistivat onnettomuuden lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin ja rakensivat muiston kirkkoon sisään.

Urkujen tekijäksi on merkitty Martti Porthan.

Koloveden kansallispuisto perustettiin vuonna 1990 kooltaan 23 neliökilometriä. Nykyisin puiston pinta-ala on 61 neliökilometriä, sillä sitä on sittemmin laajennettu.

Lähes kolminkertaistuminen kertoo, että puiston arvo on tunnistettu vasta perustamisen jälkeen. Laajennukset ovat kansallispuistoissa tavallisia mutta harvoin näin mittavia.

Kolovesi on jyrkkien kalliorantojen ja kapeiden salmien vesistöaluetta. Puistossa liikutaan pääosin vesitse, ja moottoriveneily on kielletty — se on melojan ja soutajan kansallispuisto.

Alue on myös saimaannorpan elinaluetta, ja se on syy sekä liikkumisrajoituksiin että moottorikieltoon.

Vierunvuoren kalliomaalaus toimii puiston tunnuksen aiheena, sillä alueella on kalliomaalauksia.

Ukonvuoren kalliomaalaus sijaitsee Koloveden kansallispuistossa, ja siitä on kirjattu rehellinen kuvaus.

Selvästi erottuvia kuvioita on vain yksi: 50 senttimetriä korkea ihmishahmo.

Tämä on hyvä tietää etukäteen. Moni kalliomaalauskohde on mielikuvissa kokonainen kuvakenttä, mutta todellisuudessa vuosituhannet ovat haalistaneet pigmentin. Yksi selvä hahmo on kuitenkin enemmän kuin monella kohteella.

Viisikymmentä senttimetriä on kalliomaalaushahmoksi suuri. Useimmat ovat 10–30 senttimetriä.

Tyyliltään maalaus on todettu samanaikaiseksi Heinäveden Vierunvuoren kalliomaalauksen kanssa.

Ajoitus tyylin perusteella on kalliomaalauksissa tavallinen menetelmä: pigmenttiä ei voi radiohiiliajoittaa, koska punamulta on epäorgaaninen. Niinpä maalaukset ajoitetaan toisiinsa vertaamalla ja rannansiirtymän avulla — maalaukset tehtiin veneestä, joten silloisen vedenpinnan korkeus antaa ikähaarukan.

Kalliomaalaukseen ei saa koskea. Ihon rasva vahingoittaa pigmenttiä, joka on säilynyt tuhansia vuosia.

Karvilan Panimo on pienpanimo, jonka tuotteissa näkyy lähiraaka-aine.

Panimon toinen lonkero on tehty lähimansikasta ja raparperista, ja yksi oluista on kuusenkerkällä maustettu vaalea lager. Panimo on lisäksi tehnyt yhteistyössä MetsaManin kanssa vaalean lagerin.

Kuusenkerkkä on kuusen vaaleanvihreä kevätverso, jota kerätään toukokuussa. Se antaa sitruunaisen ja hartsisen vivahteen — makuprofiili, jota ei saa humalasta.

Panimon erikoisuus ei kuitenkaan ole olut vaan museo. Panimolla on avattu tölkkimuseo.

Korven Kutsu Pullosaunassa samalla alueella voi saunomisen lisäksi tilata panimokierroksen sekä Karvilan Panimon juoma-tastingin.

Tölkkimuseosta on kirjattu tarkka luku: peruskokoelma käsittää hyllyillä 1 350 erilaista tölkkiä 1980-luvulta alkaen, ja sivujen mukaan kokoelman on koonnut Antti Koro.

Tuhat kolmesataaviisikymmentä erilaista tölkkiä on yhden ihmisen keräämänä huomattava kokoelma. Se on samalla dokumentti neljän vuosikymmenen pakkausmuotoilusta ja panimoalan muutoksesta: 1980-luvun tölkeissä näkyy toinen maailma kuin nykyisissä.

Pullosauna, panimo ja tölkkimuseo samassa paikassa tekevät kohteesta käyntikohteen eikä pelkän ostopaikan.

Hovimäen kartanon vaiheista on kirjattu rehellinen huomio, jota harvassa kohdekuvauksessa näkee.

Metsäyhtiö Kaukas osti talon 1900-luvulla, ja 1954 se siirtyi Enonkosken kunnalle.

Sitten seuraa se, mitä useimmat esitteet jättäisivät sanomatta: kunnan suuret remontit lämpöeristeineen ja ikkunauusintoineen muuttivat kartanomaisen ulkoasun.

Tämä on 1900-luvun jälkipuoliskon rakennusperinnön yleisin tarina. Lämpöeristys ja ikkunoiden vaihto olivat 1960–70-luvuilla itsestään selviä parannuksia: talosta tuli lämpimämpi ja halvempi ylläpitää. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, mitä samalla menetettiin — julkisivun mittasuhteet, ikkunajako ja listoitus ovat ne asiat, joista rakennuksen tyyli syntyy.

Kartano on siis historiallisesti kiinnostava mutta ulkoasultaan muutettu. Sen tietäminen etukäteen säästää pettymykseltä.

Enonkosken kotiseutumuseo toimii kirkon vieressä vuonna 1880 pystytetyssä rakennuksessa, joka siirrettiin nykyiseen paikkaansa vuonna 1917. Omistajana ja ylläpitäjänä on Enonkoski-Seura, ja näyttelyn pääpaino on paikkakunnan elinkeinoissa.

Rakennuksen siirtäminen kokonaisena oli hirsitalossa tavallinen toimenpide: hirret numeroitiin, talo purettiin ja koottiin uudelleen. Se kertoo, että rakennusta pidettiin säilyttämisen arvoisena jo vuonna 1917.

Enonkosken pyöräilyreitti on 53,4 kilometriä sorapintaista reittiä, ja sen varrella on kaksi taukopaikkaa.

Reitistön idea on kirjattu selvästi: Enonkoskella pääset muodostamaan itsellesi sopivan reitin merkityistä pyöräilyreiteistä.

Yli viidenkymmenen kilometrin verkosto 1 273 asukkaan kunnassa on paljon. Se, että reitit on merkitty ja niistä voi koota oman lenkin, tekee verkostosta käyttökelpoisen sekä tunnin että koko päivän retkeen.

Sorapohja on maantiepyörälle vaativa mutta hybridille ja maastopyörälle hyvä — ja se tarkoittaa, että reitit kulkevat pikkuteillä eivätkä vilkkaan liikenteen seassa.

Enonkosken maastoladut Pirttiniementie 4:ssä ovat 19 kilometriä pitkät, kunnan omistamat ja maksuttomat.

Pirttiniemen latu samalla alueella on viisi kilometriä, josta valaistua kolme kilometriä, ja siinä on molempien hiihtotapojen urat. Latu on vuodelta 1992 ja maksuton.

Yhdeksäntoista kilometrin maastolatuverkosto ja sen yhteydessä oleva valaistu viiden kilometrin lenkki on hyvä pari: valaistulla ladulla hiihdetään arki-iltana, maastoladuilla viikonloppuna.

Syväniemi on kunnan telttailualue.

• Kolovedellä liikutaan vesitse; moottoriveneily on kielletty.
• Alue on saimaannorpan elinympäristöä — noudata liikkumisrajoituksia.
• Ukonvuoren maalauksesta erottuu selvästi vain yksi hahmo — älä koske maalauspintaan.
• Hovimäen kartanon ulkoasu on remonttien myötä muuttunut.
• Pyöräilyreitit ovat sorapintaisia: hybridi tai maastopyörä on parempi kuin maantiepyörä.