Nähtävyydet ja kohteet Sulkavalla

Sulkava on 2 368 asukkaan kunta Etelä-Savossa Saimaan rannalla, ja sen 584 neliökilometrillä on kartalla 74 kohdetta. Nähtävyyksiä on 10, koskia yhdeksän, vaellusreittejä kahdeksan ja laavuja viisi.

Sulkava tunnetaan koko maassa suursoudustaan, joka kokoaa vuosittain tuhansia soutajia Saimaalle. Kunnan kartalla on kuitenkin kohteita, jotka ovat huomattavasti vanhempia.

Kivikirkon kalliomaalaus on tehty suureen siirtolohkareeseen Saimaalla, ja lohkareen mitat ovat vaikuttavat: 17 metriä pitkä, 5–6 metriä leveä ja noin 10 metriä korkea.

Kymmenen metriä korkea yksittäinen lohkare on jäätikön kuljettamaksi kiveksi valtava — se on kolmikerroksisen talon korkuinen. Nimi Kivikirkko kertoo, miltä se vedeltä katsottuna näyttää.

Maalauksen löysivät Hannu Poutiainen ja Timo Sepänmaa vuonna 1990, ja maalaus oli jo tuolloin tunnettu paikallisesti.

Ero paikallisen tiedon ja tutkimustiedon välillä on kalliomaalausten historiassa toistuva. Kylässä tiedettiin punaisista kuvioista kiven kyljessä, mutta tieto ei kulkeutunut tutkijoille ennen kuin joku kirjasi sen ylös.

Maalaus on rauhoitettu muinaisjäännös: pintaan ei saa koskea eikä sitä saa kastella. Kohteelle pääsee parhaiten vesitse.

Sulkavan linnavuori on yksi Sulkavan merkittävimmistä matkailunähtävyyksistä.

Linnoitus arvellaan rakennetun rautakaudella tai keskiajalla, ja vanhin säilynyt kirjallinen tieto siitä ajoittuu vuoteen 1561.

Muinaislinna eli linnavuori on rautakautinen puolustus- ja pakopaikka: korkea kallio, jonka loivemmille rinteille on ladottu kivimuuri. Niitä käytettiin hyökkäysten aikana turvapaikkoina — asuinpaikat olivat alempana.

Ajoituksen epävarmuus — rautakausi tai keskiaika — on tavallista. Kivimuurista ei löydy ajoitettavaa materiaalia, joten ikä perustuu vertailuun ja kaivauksiin.

Vuoden 1561 asiakirjamerkintä kertoo, että paikka tunnettiin ja nimettiin jo 1500-luvulla, vaikka linnoitus oli silloin jo vanha.

Vilkaharju itäinen on 3,2 kilometrin patikointilenkki, ja reitin kuvaus on poikkeuksellisen rehellinen: se kulkee Asta-myrskyn riepottelemassa maisemassa. Reitti on rakennettu vuonna 2018 ja peruskorjattu 2019, ja käyttö on maksutonta.

Asta oli kesällä 2010 Etelä-Savon yli kulkenut myrsky, joka kaatoi metsää miljoonia kuutiometrejä. Se oli Suomen historian tuhoisimpia myrskyjä, ja sen jälki näkyy maisemassa yhä.

Reitin rakentaminen juuri myrskyn muokkaamaan maastoon on kiinnostava valinta. Se ei ole perinteinen kaunis metsäpolku vaan näkymä siihen, mitä luonnossa todella tapahtuu: kaatuneita puita, avautuneita aukkoja ja uutta kasvua niiden tilalla.

Myrskytuho on metsäekologisesti merkittävä ilmiö. Kaatuneet rungot ovat lahopuuta, joka on satojen lajien elinympäristö — talousmetsässä sitä on hyvin vähän.

Kahdeksan vuotta myrskyn jälkeen rakennettu reitti näyttää siis toipumisvaiheen, ei tuhoa.

Sillat ja lossit -pyöräreitti on nimensä mukainen: reitti kulkee Saimaan saaristossa siltoja ja losseja käyttäen.

Reitti on pääosin asfalttia, mutta noin 15 kilometriä kulkee hiekkatietä. Käyttö on maksutonta.

Lossien käyttäminen osana pyöräreittiä on Saimaalla luonteva ratkaisu — ja pyöräilijälle ne ovat ilmaisia. Lossimatka on samalla tauko: pyörä nojaa kaiteeseen ja maisema vaihtuu vedeksi muutamaksi minuutiksi.

Viidentoista kilometrin hiekkatieosuus on syytä tietää etukäteen: kapea maantierengas ei ole paras valinta soralle.

Sulkavan Oravanpesät vuokraa kajakkeja ja kanootteja sekä järjestää majoitusta ja kuljetuksia Oravareitin varrelle.

Kuljetuspalvelu on melojalle olennainen. Oravareitti melotaan yhteen suuntaan, joten paluukyyti on järjestettävä — ilman sitä reitin melominen ei käytännössä onnistu.

Alueella on savusauna, ja saunaan mahtuu kerralla jopa 15 kylpijää.

Viidentoista hengen savusauna on iso. Savusauna lämpiää useita tunteja ja jäähtyy hitaasti, joten se on tarkoitettu ryhmille — yhden illan lämmitys palvelee koko seuruetta.

Sulkavan kirkon historiaan liittyy menetys: uuden kirkon tieltä purettiin vuonna 1653 seudun vanhin tunnettu kirkko.

Vuoden 1653 purkaminen tarkoittaa, että Sulkavalla oli kirkko jo 1500-luvulla tai aiemmin. Se sopii yhteen linnavuoren ja rautakautisen asutuksen kanssa: seutu oli asuttua ja järjestäytynyttä varhain.

Kirkon urkuhistoria kertoo kasvusta: ensimmäiset urut olivat B. A. Thulén rakentamat 9-äänikertaiset, ja nykyiset ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat 33-äänikertaiset mekaaniset urut.

Yhdeksästä äänikerrasta 33:een on suuri harppaus — se on kaupunkiseurakunnan kokoluokan soitin.