Nähtävyydet ja kohteet Kaavilla

Kaavi on 2 547 asukkaan kunta Pohjois-Savossa, ja sen 674 neliökilometrillä on kartalla 58 kohdetta. Koskia on 19, uimarantoja kahdeksan, nähtävyyksiä viisi sekä museoita ja hiihtolatuja kolme kumpiakin.

Kaavilla on kaksi kohdetta, joissa vanha käsityö ja vanha maanviljely eivät ole museoituja vaan yhä käynnissä.

Juutilan valimo on Suomen vanhin edelleen toimiva kellovalimo, ja se on luokiteltu merkittäväksi kulttuuriympäristökohteeksi.

Kellovalimo on ammattina harvinainen. Kellon valaminen vaatii tarkan seoksen — kellopronssi on kuparin ja tinan seos — ja muotin, joka määrää soinnin. Väärin valettu kello ei soi puhtaasti, eikä sitä voi korjata jälkikäteen.

Valimon historiaan kuuluu myös keksintö: valaja Heikki Juutilainen onnistui valmistamaan ensimmäisen onttokulkusen.

Kulkunen on karjankello, ja onttona valettu kulkunen soi eri tavalla ja kevyemmin kuin umpinainen. Karjan kaulassa se oli käytännön väline: metsälaitumilla kulkevat lehmät löydettiin äänestä.

Valimo tekee yhä kirkonkelloja, ja suurimmat yksittäiset kellot ovat painoltaan huomattavia. Kirkonkellon valaminen on tapahtuma, joka kestää tunteja ja jota ei voi keskeyttää.

Toimiva valimo museokohteena on eri asia kuin näyttely: paikalla tehdään yhä työtä, jota on tehty satoja vuosia samalla periaatteella.

Telkkämäki on kaskiviljelyn perinnetila, jossa vanha viljelytapa on pidetty elossa.

Tilan päärakennus on 1800-luvun lopulta ja kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun, ja alueella kulkee Rietulan kierto -luontopolku, jonka opasteet auttavat lukemaan kaskenpolton jälkiä maisemassa.

Olennaisin tieto on kuitenkin tämä: ensimmäinen kuusimetsään tehty huuhtakaski poltettiin vuonna 2000.

Kaskiviljely tarkoittaa metsän kaatamista, kuivattamista ja polttamista, minkä jälkeen tuhkalannoitettuun maahan kylvettiin viljaa. Se oli Itä-Suomen pääasiallinen viljelytapa satojen vuosien ajan ja loppui käytännössä 1900-luvun alkuun mennessä.

Huuhta on kaskityyppi, joka tehdään järeään kuusimetsään. Se oli kaskityypeistä työläin ja tuottoisin — ja juuri se, joka muovasi Savon ja Karjalan maisemaa eniten.

Kaskeaminen vuonna 2000 tarkoittaa, että perinnettä ei vain esitellä vaan harjoitetaan. Se on maisemanhoitoa: kaskimaisema häviää, ellei sitä poltet uudelleen.

Luontopolku, jonka opasteet opettavat lukemaan kaskenpolton jälkiä, tekee näkymättömästä näkyvää — kaskimaiseman tunnistaa puulajeista, kivikasoista ja maaston muodoista, kun tietää mitä katsoa.

Kaavin kirkon kellotapuli on rakennushistoriallisesti merkittävä.

Kellotapuli pystytettiin alun perin vuonna 1772 pitäjän toisen kirkon yhteyteen ja siirrettiin nykyiselle sijalleen sen purkamisen jälkeen.

Ja seuraava tieto on olennainen: se on Kuopion seurakuntayhtymän vanhin rakennus.

Yli kahdensadanviidenkymmenen vuoden ikäinen puurakenne, joka on kestänyt purkamisen, siirron ja pystytyksen uudelleen, on poikkeuksellinen. Hirsirakenne kestää siirtämisen, koska se voidaan purkaa ja koota — mutta jokainen siirto kuluttaa.

Se, että tapuli on koko seurakuntayhtymän vanhin rakennus, kertoo myös laajemmasta ilmiöstä: kirkkoja uusittiin, mutta tapuli ei tarvinnut suurentamista, joten se säilyi.

Kirkkosalin ohella tiloihin kuuluvat sakasti ja muut aputilat.

Eloaitta toimii kotiseutumuseona entisessä viljamakasiinissa.

Museon synty on kirjattu tarkasti: Kaavin Pitäjäseura otti makasiinin vuokralle vuonna 1979, jolloin museo sai alkunsa.

Kruununmakasiini oli valtion viljavarasto katovuosien varalle. Niitä rakennettiin 1800-luvulla ympäri maata, ja suurin osa on purettu — säilynyt makasiini on itsessään museoesine.

Vuokraaminen omistamisen sijaan on kotiseutuyhdistysten tavallinen ratkaisu: rakennus pysyy omistajallaan, mutta yhdistys saa sen käyttöön ja huolehtii sen kunnosta.

Eloaitan taakse on pystytetty muistomerkki, joka kertoo pitäjän ensimmäisistä kirkoista.

Muistomerkki kadonneille kirkoille on hyvä ratkaisu: kun rakennuksia ei enää ole, jäljelle jää tieto niiden paikasta.

Mäntyjärven kyläpolut kattavat kuusi kilometriä, ja ne on jaettu kahteen reittiin.

Harjas-Matin polku on 5,5 kilometriä ja Leppäkertun kierros 2,5 kilometriä, joista jälkimmäinen on suunnattu lapsiperheille.

Kohderyhmän merkitseminen on hyödyllisempää kuin pelkkä pituus. Lapsiperheille suunnattu reitti tarkoittaa käytännössä lyhyempää matkaa, helpompaa maastoa ja usein tehtäviä tai kerrontaa matkan varrella.

Kaksi reittiä samassa kyläpolkuverkostossa tarkoittaa, että seurue voi jakautua tai valita reitin kokoonpanon mukaan.

Kaavin frisbeegolfrata on 18-väyläinen ja 1 764 metriä pitkä, ja radalla on paljon korkeuseroja. Heittopaikat ovat tekonurmea, käyttö on maksutonta ja rata on vuodelta 2018.

Paljon korkeuseroja tarkoittaa fyysisesti vaativaa kierrosta — savolainen vaaramaasto näkyy radalla suoraan.

Mikkalan maalaistalon frisbeegolfrata on lyhyempi: yhdeksän väylää ja 548 metriä maapohjalla, vuodelta 2013.

Maalaistalon yhteydessä oleva rata on tyypillisesti majoituskohteen lisäpalvelu — se tarjoaa vieraille tekemistä ilman että tarvitsee lähteä muualle.