Nähtävyydet ja kohteet Polvijärvellä

Polvijärvi on 4 064 asukkaan kunta Pohjois-Karjalassa, ja sen 805 neliökilometrillä on kartalla 71 kohdetta. Koskia on 16 sekä hiihtolatuja, kirkkoja ja nähtävyyksiä viisi kutakin.

Polvijärven tunnetuin kohde on kivi — ja siihen liittyvä tarina on Suomen ilmailuhistorian omalaatuisimpia.

Lentokivi on Lehtovaarassa oleva siirtolohkare, joka kohoaa neljän metrin korkeuteen.

Kiven tarina on kirjattu muistolaattaan, jonka Polvijärvi-seura on teettänyt:

Juhannuksena 1871 seppä Adam Wallius ponnisti kiveltä itse rakentamallaan koneella yli 100 metrin lentoon.

Vuosiluku kannattaa pysähtyä lukemaan. Wrightin veljesten ensilento oli vuonna 1903 — eli yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Otto Lilienthalin liitolennot Saksassa alkoivat 1890-luvulla.

Vuonna 1871 pohjoiskarjalainen kyläseppä rakensi jotain, jolla hän eteni neljän metrin kalliolta yli sata metriä. Kyseessä ei ollut moottorilento vaan liito — mutta sadan metrin liito on huomattava matka, ja se vaatii toimivan kantopinnan.

Tarina on säilynyt paikallisperinteenä, ja kotiseutuyhdistys on merkinnyt paikan laatalla. Se on juuri sellaista historiaa, joka jää valtakunnallisten kertomusten ulkopuolelle mutta elää kylässä sukupolvesta toiseen.

Kivi on ulkona ja katsottavissa ympäri vuoden. Neljän metrin korkeus on maastossa vaatimaton — mutta juuri se tekee tarinasta uskottavan ja samalla hurjan.

Polvijärven kuntoportaat on kuvattu poikkeuksellisen tarkasti: portaat ovat 1,5 metriä leveät, ja niissä on yhteensä 42 porrasta, toisella rinteellä 19 ja toisella puolella 23. Pinta on puuta ja käyttö on maksutonta.

Jako kahdelle rinteelle on olennainen tieto. Portaat eivät nouse yhtä rinnettä ylös vaan ylittävät mäen: 19 askelmaa ylös toiselta puolelta ja 23 alas toiselle.

Se tarkoittaa, että toistoharjoittelu tehdään lenkkinä eikä edestakaisin samoja portaita. Kierrosmalli on portaissa miellyttävämpi kuin ylös-alas-toisto — ja lyhyt kokonaisuus, 42 askelmaa, sopii nopeaan intervalliharjoitteluun.

Puuportaat ovat märkinä ja jäisinä liukkaat. Tarkista kunto ennen kuin aloitat vauhdikkaan toiston.

Polvijärvellä on kolme frisbeegolfrataa, ja ne poikkeavat toisistaan sekä kooltaan että käytännöiltään.

Huosiolampi DG on suurin: 18 väylää ja 1 689 metriä, tekonurmiheittopaikoilla ja vuodelta 2022.

Rata poikkeaa kuitenkin useimmista suomalaisista radoista kahdella tavalla: rata on maksullinen ja avoinna kello 8–22.

Maksullisuus ja aukioloajat ovat frisbeegolfissa harvinaisia. Valtaosa Suomen radoista on kuntien tai yhdistysten ylläpitämiä ja käytettävissä ympäri vuorokauden. Maksullinen rata tarkoittaa yleensä yksityistä ylläpitäjää — ja sitä, että radan hoitoon panostetaan.

Tarkista maksukäytäntö ja aukiolo ennen kierrosta.

Sotkuman frisbeegolfrata on yhdeksänväyläinen ja 819 metriä, tekonurmiheittopaikoilla ja maksuton. Radalla on jonkin verran korkeuseroja, ja se on vuodelta 2016.

Martonvaaran frisbeegolfrata on yhdeksänväyläinen ja 610 metriä, maapohjainen ja tasainen. Se on maksuton, ja rataa ylläpitää Martonvaaran kyläyhdistys.

Kyläyhdistyksen ylläpitämä rata on kylän oma hanke: korit hankitaan talkoorahalla ja väylät raivataan yhdessä. Se on tavallisin tapa, jolla frisbeegolfradat ovat syntyneet suomalaisiin kyliin.

Polvijärven kirkonkylän ladut ovat pisimmät: 5,2 kilometriä, josta valaistua kolme kilometriä, molempien hiihtotapojen urilla ja maksuttomana.

Kuorevaaran valaistu latu on 1,8 kilometriä ja kokonaan valaistu, ja Martonvaaran valaistu latu 1,7 kilometriä ja niin ikään kokonaan valaistu; jälkimmäinen on vuodelta 1986.

Kinahmon valaistu latu Sivintiellä on 1,3 kilometriä, kokonaan valaistu ja perinteisen hiihtotavan latu. Se on vuodelta 1989 ja yksityisen yhdistyksen ylläpitämä.

Kolme kylälatua, jotka ovat kaikki kokonaan valaistuja, kertovat samasta ajattelusta kuin kuntoportaiden tarkka kuvaus: rakenteet on mitoitettu arjen käyttöön. Puolentoista kilometrin valaistu latu kylässä palvelee iltalenkkiä joka päivä, kun taas viiden kilometrin latu on viikonlopun matka.

Vapaa-aikatalon liikuntasali Räätälintiellä on 36 × 22 metriä, ja siihen mahtuu yksi salibandykenttä, yksi koripallokenttä, yksi lentopallokenttä ja yksi jalkapallokenttä.

Neljä eri lajia samassa salissa tarkoittaa käytännössä sitä, että kenttärajat on maalattu päällekkäin lattiaan eri väreillä — tavallinen ratkaisu monitoimisalissa.

A-talon liikuntasali Polvijärventiellä on selvästi pienempi, 22 × 13 metriä, ja siinä on yksi koripallokenttä ja yksi lentopallokenttä. Sali on vuodelta 1952.

Vuoden 1952 liikuntasali on Suomen mittakaavassa varhainen: koulujen liikuntasalien rakentaminen yleistyi vasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kahdenkymmenenkahden metrin sali on lentopallolle ja koripallolle riittävä mutta salibandylle liian pieni.

Kaksi salia eri kokoluokassa on toimiva yhdistelmä: iso sali seurojen peleihin, pieni sali harjoituksiin ja ryhmille.

• Lentokivi on ulkokohde ja katsottavissa ympäri vuoden.
• Huosiolammen rata on maksullinen ja auki kello 8–22.
• Kuntoportaat ovat puuta — märkänä ja jäisenä liukkaat.
• Kylien ladut ovat lyhyitä mutta kokonaan valaistuja.
• Liikuntasalien vuorot varataan kunnan kautta.