Nähtävyydet ja kohteet Tuusniemellä

Tuusniemi on 2 313 asukkaan kunta Pohjois-Savossa, ja sen 543 neliökilometrillä on kartalla 47 kohdetta. Laavuja on yhdeksän, uimarantoja kahdeksan sekä vaellusreittejä, nähtävyyksiä ja koskia neljä kutakin.

Tuusniemen retkeilykohteet muodostavat harvinaisen kokonaisuuden: yksi esteetön pääkohde ja sen ympärille kudottu parinkymmenen kilometrin reittiverkosto.

Seinävuoren rotkolaakso on Tuusniemen tunnetuin retkikohde, ja siitä on kirjattu asia, joka on suomalaisissa luontokohteissa harvinainen.

Seinävuoren rotkolaakso on palveluiltaan esteetön.

Kohteessa on 30 hengen avolaavu, wc, puuliiteri ja laituri, ja perille pääsee autolla. Käyttö on maksutonta.

Seinävuoren rotkolaakson luontopolku on 2,5 kilometriä ja merkitty valkoisin maalimerkein. Polusta on kirjattu tarkka tieto: osuus laavulta Seinävuoren näköalapaikalle, 300 metriä, soveltuu myös liikuntaesteisille.

Kolmensadan metrin esteetön osuus näköalapaikalle on poikkeuksellinen. Suomalaiset näköalapaikat ovat lähes aina mäen päällä ja mäen päälle mennään portaita tai juurakkoa. Tässä pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuva pääsee samaan maisemaan kuin muutkin.

Kolmenkymmenen hengen avolaavu on iso: se on mitoitettu koululuokalle tai suurelle ryhmälle. Yhdessä autolla saavutettavan pysäköinnin, käymälän ja puuliiterin kanssa se tarkoittaa, että kohde toimii myös ryhmälle, joka ei voi vaeltaa perille.

Rotkolaakso on kallioperän murroslinjaan syntynyt jyrkkäseinäinen laakso. Jäätikkö ja sulamisvedet ovat syventäneet halkeamaa, ja lopputulos on kapea laakso, jonka seinämät nousevat pystysuoraan. Rotkojen pohjalla on usein oma pienilmastonsa: viileä, kostea ja varjoisa, mikä näkyy sammalissa ja saniaisissa.

Jyrkänteen reunalla on syytä varovaisuuteen — näköalapaikan reunat ovat rotkolaaksossa aitoja jyrkänteitä.

Seinävuoren rotkolaaksosta lähtee reitistö, joka on kirjattu kartalle kolmena erillisenä osuutena mutta joka on yksi kokonaisuus.

Seinävuoren rotkolaaksosta kulkee retkeilyreitti, noin 20 kilometriä, Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta Kaavinkosken kodalle.

Seinävuori–Mäkimaja-reitti on viisi kilometriä, Mäkimaja–Karankalahti 4,5 kilometriä ja Karanka–Ahvenlampi 5,3 kilometriä. Kaikki ovat maksuttomia.

Osuuksiin jaettu reitti on retkeilijälle käytännöllisempi kuin yksi 20 kilometrin merkintä. Neljän ja viiden kilometrin pätkät ovat kukin parin tunnin kävely, ja niiden päissä on laavu — eli matkan voi katkaista, kääntyä takaisin tai jatkaa sen mukaan miten jaksaa.

Kolme laavua ja yksi kota parinkymmenen kilometrin matkalla tarkoittaa taukopaikkaa noin viiden kilometrin välein. Se on tiheä väli ja tekee reitistä toimivan myös yöpymisretkenä.

Luostarivaelluksen Tuusniemen osuus on seitsemän kilometriä, ja sen varrella on kaksi taukopaikkaa. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein, ja käyttö on maksutonta.

Reitin luonne selviää jatkosta: vaelluspolku jatkuu Heinäveden puolelle.

Heinävedellä sijaitsevat Uuden Valamon luostari ja Lintulan luostari, Suomen ortodoksisen kirkon kaksi luostaria. Luostarivaellus on niille johtava reitti, ja Tuusniemen osuus on osa pidempää matkaa.

Vaellusreitti, joka on nimetty päämääränsä mukaan, on Suomessa harvinaisempi kuin Keski-Euroopassa, jossa pyhiinvaellusreitit ovat vakiintunut käsite. Reittiä voi kulkea myös ilman hengellistä motiivia — se on merkitty polku kuten muutkin.

Siniset maalimerkit erottavat reitin Seinävuoren valkoisista: kaksi eri reittiä samassa kunnassa on merkitty eri väreillä, jotta ne eivät sekoitu.

Sataman kota on vuodelta 2010 ja maksuton. Sen käytöstä on kirjattu poikkeuksellisen selkeä ohje.

Sataman kota on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9–20. Muutoin kota on lukossa, ja avaimen voi lunastaa kunnanvirastolta.

Tämä on tieto, jonka puuttuminen pilaisi retken. Lukossa oleva kota keskellä talvea on pettymys, jos siitä ei tiedä etukäteen — ja avaimen saatavuus tekee kohteesta käyttökelpoisen ympäri vuoden, kunhan asian hoitaa virka-aikaan.

Lukitseminen talveksi on ymmärrettävä ratkaisu. Satama-alueen kota on helposti saavutettava, mikä tekee siitä myös helpon ilkivallan kohteen. Avainkäytäntö säilyttää rakennuksen kunnossa.

Tuusniemen kirkko on pystyhirsinen pitkäkirkko. Tilaa on 705 neliötä ja istumapaikkoja 820 hengelle.

Pystyhirsirakenne on Suomessa harvinaisempi kuin tavallinen vaakahirsi. Siinä hirret asetetaan pystyyn, mikä sallii korkeamman seinän ilman hirsien painumista — se oli 1800-luvulla kirkkorakentamisessa käytetty ratkaisu juuri korkeiden kirkkosalien vuoksi.

Alttaritaulusta on kirjattu erikoisuus: alttaritaulun Ristiinnaulittu teki apteekkari J. W. E. Petersén vuonna 1923.

Apteekkari alttaritaulun tekijänä ei ollut 1900-luvun alussa niin outoa kuin nyt kuulostaa. Apteekkari oli pitäjän sivistyneistöä, ja taiteen harrastaminen kuului siihen rooliin. Seurakunnalle ratkaisu oli myös taloudellinen: taidemaalarin palkkio olisi ollut mittava meno.

Käytössä olevat urut ovat vuodelta 1990, ja äänikertoja on 20.

Kahdenkymmenen äänikerran soitin on maaseurakunnan kirkoksi kookas ja mahdollistaa monipuolisen urkumusiikin virsisäestyksen ohella.

Kahdeksansataakaksikymmentä istumapaikkaa 2 313 asukkaan kunnassa tarkoittaa, että kirkkoon mahtuu yli kolmasosa kuntalaisista.