Suomen hautausmaat ja muinaishaudat

Kaksi kerrosta hautahistoriaa

Sivu kokoaa yhteen kaksi eri aikakausien hautakerrosta. Esihistoriallisiin jäännöksiin kuuluvat pronssikauden kiviröykkiöt, lapinrauniot ja rautakauden polttokenttäkalmistot, joissa poltetun vainajan tuhka haudattiin usein ilman erillistä hautausmaakehystä. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat puolestaan hautasaaret, erämaakalmistot, ortodoksiset hautausmaat, hautakappelit ja vanhat kirkkomaat, jotka syntyivät kristinuskon myötä kirkkojen ja seurakuntien yhteyteen. Ennen vuotta 1750 syntyneet kiinteät muinaisjäännökset ovat Suomessa automaattisesti rauhoitettuja muinaismuistolailla.

Pronssikaudesta kristinuskoon

Pronssikaudella vainajia haudattiin näkyviin kiviröykkiöihin, usein silloisen rantaviivan tuntumaan. Rautakaudella yleistyivät polttokenttäkalmistot, joissa poltetun vainajan jäänteet ja mukaan annetut esineet – aseet, korut, työkalut – kätkettiin maahan ilman erillistä kivirakennelmaa. Kristinuskon vakiintumisen myötä haudat siirtyivät kirkkomaille, ja myöhemmin syntyi myös omia hautausmaita kaupunkien ja seurakuntien yhteyteen; osa niistä perustettiin saarille tai kaukana kirkonkylistä sijaitseviin erämaakyliin.

Esimerkkejä ympäri Suomea

Kartalta löytyy sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja kohteita:

• Sammallahdenmäki, Rauma – Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1999, Suomen ensimmäinen arkeologinen kohde listalla; röykkiöt ajoittuvat pronssikaudelta rautakaudelle asti.
• Vainionmäen kalmisto, Laitila – 1980-luvulla löydetty merovingiajan polttokenttäkalmisto ja kiviröykkiö, josta on kaivettu esiin yksitoista miekkaa.
• Kalevanpojan viikatteentikku, Laitila – yli kaksimetrinen pystykivi Untamalan kirkkomaalla; sen vierestä paljastui 1952 kaivauksissa kaksi 1100–1200-luvun hautaa.
• Papinsaaren hautausmaa, Kuhmoinen – saarella toimi kalmisto ja uhripaikka jo ennen kristinuskon tuloa, ja sieltä on löytynyt 800-luvulle ajoittuvia pronssikoruja.
• Päivääniemen kalmisto, Lempäälä – noin 130 röykkiön rautakautinen kalmisto, jonka suurimmasta haudasta löytyi komea miekka.
• Selkäkankaan hautaröykkiöt, Nakkila – neljän röykkiön ryhmä, jonka suurin latomus on Wikipedian mukaan yksi Suomen suurimmista hautaröykkiöistä.
• Haminan ortodoksinen hautausmaa – juontaa 1700-luvulle; vieressä oleva kirkko valmistui 1901 arkkitehti Berndt Ivar Aminoffin suunnitelmin.

Missä muinaishautoja ja vanhoja hautausmaita on eniten

Satakunnassa Rauma, Laitila, Eura ja Nakkila muodostavat tiiviin pronssi- ja rautakauden kalmistokeskittymän. Pirkanmaalla Tampereella ja Lempäälässä on useita rautakautisia kalmistoja ja lapinraunioita. Uudellamaalla Siuntiossa ja Helsingissä tunnetaan roomalaisajan hautalöytöjä. Päijät-Hämeessä Lahdessa, Heinolassa ja Sysmässä on ristiretkiajalle ja rautakaudelle ajoittuvia kalmistoja. Kaakkois-Suomessa Haminassa säilyy ortodoksista hautausmaaperinnettä, ja Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa, kuten Joensuussa ja Kuhmossa, on kirkonkylistä kaukana sijainneita erämaakalmistoja ja hautasaaria.

Ennen kuin lähdet

Ennen vuotta 1750 syntyneet kiinteät muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt ja polttokenttäkalmistot, on rauhoitettu muinaismuistolailla: niitä ei saa kaivaa, siirtää tai vahingoittaa, eikä alueella saa käyttää metallinilmaisinta ilman lupaa. Röykkiöt erottuvat maastossa parhaiten silloin, kun kasvillisuus on matalaa, esimerkiksi keväällä ennen lehteen puhkeamista tai syksyllä lehtien pudottua. Hautausmailla ja kirkkomailla liikutaan hiljaa ja kunnioittavasti, sillä osa kohteista on yhä käytössä tai sisältää nimettyjä hautoja. Erämaakalmistot ja hautasaaret sijaitsevat usein syrjässä, joten kulkureitti on hyvä selvittää etukäteen.