Suomen rautatiet ja veturit kartalla

Rautatiet saapuivat Suomeen

Suomen ensimmäinen rautatie, Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rata, valmistui vuonna 1862. Se avasi sisämaan yhteydet uudella tavalla ja käynnisti vuosikymmeniä kestäneen rataverkon rakentamisen, joka ulottui vähitellen rannikolta itään ja pohjoiseen. Asemat rakennettiin usein oman aikansa arkkitehtuurin mukaan, ja monet niistä ovat säilyneet tähän päivään saakka joko käytössä tai suojeltuina nähtävyyksinä.

Höyryvetureista museokohteiksi

Rautateiden alkuvuosikymmeninä liikenne kulki höyryvetureiden varassa. Esimerkiksi raskaan tavaraliikenteen Tr1-veturisarjaa valmistettiin 67 kappaletta vuosina 1940–1957, mutta tämäntyyppiset veturit poistettiin liikenteestä 1970-luvun alussa dieselkaluston tieltä. Käytöstä poistettuja vetureita on sittemmin säilytetty ja entistetty museoissa, veturitalleissa ja kaupunkien toreilla muistomerkkeinä.

Kiinnostavimpia kohteita

Hyvinkäällä toimiva Suomen rautatiemuseo on rautatieliikenteen valtakunnallinen vastuumuseo: näyttelyalaa on noin 5 000 neliömetriä, ja esillä on kymmenen höyryveturia, joukossa maan vanhin säilynyt veturi vuodelta 1868. Museo perustettiin alun perin Helsinkiin 1898 ja siirrettiin Hyvinkäälle 1973–1974. Keuruun Haapamäellä höyryveturit on koottu teemapuistoksi, ja Porvoossa museorautatie kuljettaa matkustajia vanhaa ratalinjaa pitkin. Jokioisten ja Humppilan alueella kulkevaa 14 kilometrin kapearaidemuseorautatietä ajetaan 750 millimetrin raiteella, vajaalla puolella valtion rataverkon leveydestä. Akaan Toijalassa veturimuseon kokoelmassa on 13 entistettyä veturia sekä vaunuja, ja Salossa vanha, vuosina 1898–1899 rakennettu veturitalli toimii nykyään kaupungin taidemuseona. Lisäksi Mänttä-Vilppulan ja Raaseporin kaltaisissa kunnissa yksittäiset asemarakennukset ja muistomerkkiveturit muistuttavat paikkakunnan rautatiemenneisyydestä.

Missä rautatiehistoriaa näkyy eniten

Kohteita on eniten Etelä- ja Länsi-Suomen vanhoilla rataosuuksilla, kuten Pirkanmaalla ja Hämeessä, joissa asemat, veturimuseot ja muistomerkit kasautuvat lähelle toisiaan. Yksittäisiä muistomerkkivetureita löytyy kuitenkin ympäri maata aina Vaalaan, Kuhmoon ja Savukoskelle asti, mikä kertoo rataverkon aikanaan ulottuneen laajalle. Moni vanha ratapohja elää toisessa käytössä pyöräily- ja kävelyreittinä:

• Karijoella entisellä ratapohjalla kulkee 7 kilometrin pituinen, soratekoisena maksuton kuntoreitti.
• Keuruulla "Hiekkakiskoilla Haapamäelle" -reitti seuraa vanhaa ratalinjaa 31 kilometrin matkan.
• Pirkkalassa entisen ratapohjan reitti Linnakalliontiellä on 1,4 kilometriä pitkä.
• Saarijärvellä ratapihan oikaisun monikäyttöreitti kulkee kilometrin verran.

Ennen kuin lähdet

Museot ja museorautatiet toimivat usein kausiluonteisesti, joten aukioloajat ja ajopäivät on hyvä tarkistaa etukäteen. Hyvinkään puistorataa esimerkiksi käytetään kesäisin ja tapahtumapäivinä. Vanhoilla ratapohjilla kulkevat pyöräily- ja kävelyreitit ovat sen sijaan avoinna ympäri vuoden ja pääosin maksuttomia. Torien ja asemien laidoilla seisovat muistomerkkiveturit ovat ulkona nähtävillä koska tahansa, joten niiden luo voi poiketa myös spontaanisti reitin varrella.