Suomen kaivokset ja louhokset

Maan alle ja maan sisään

Suomen kallioperä on yksi maailman vanhimmista, ja siitä on louhittu kuparia, kalkkia, rautaa, kultaa ja graniittia satoja vuosia. Suurin osa kaivoksista on suljettu, mutta ne eivät ole kadonneet: kuilut, nostotornit, avolouhokset ja rikastamot ovat maisemassa, ja muutamaan pääsee sisään. Tämä kartta kokoaa kaivokset ja louhokset, jotka voi nähdä – ja ne, joissa voi kaivaa itse.

Kaivokset, joihin pääsee

Lohjan Tytyrissä hissi laskee sata metriä maan alle toimivan kalkkikaivoksen käytäviin – ainoa paikka Suomessa, jossa turisti pääsee näin syvälle. Outokummun vanha rikastamo on nykyään Kaivosmuseo, ja Keretin kaivoksen hissikuilu ulottui 407 metriin. Luoston Lampivaaran laella kaivetaan ametistia omin käsin; nyrkkiin mahtuvan kiven saa pitää. Ylöjärven Haverin kultakaivos on museo.

Louhos, joka rakensi Pietarin

Virolahden rannikon rapakivigraniitista hakattiin 1800-luvulla Pietarin Iisakinkirkon 48 pylvästä ja Aleksanterin pylväs – 600 tonnin monoliitti, joka lastattiin laivaan Pyterlahdessa. Louhokset ovat yhä rannassa, ja kalliossa näkyy, mistä pylväät irrotettiin. Keisarikunnan pääkaupungin kivi tuli Suomesta.

Vedellä täyttyneet kaivokset

Kun kaivos suljetaan ja pumput pysäytetään, se täyttyy pohjavedellä. Lohjan Ojamon vanha kalkkikaivos on nykyään Suomen tunnetuin luolasukelluskohde: kirkasta vettä, käytäviä kymmenien metrien syvyydessä. Vantaan ja Lohjan avolouhokset ovat uimapaikkoja. Salon Aijalan 118 metrin kuilun päällä seisoo yhä 26 metrin betoninen nostotorni.

Ennen kuin lähdet

• Opastettu kaivoskierros vaatii varauksen ja lämpimät vaatteet: maan alla on +8 astetta.
• Vanhojen louhosten seinämät ovat pystysuoria ja veden alla syviä. Älä uimareunalta hyppää; kiviä on pinnan alla.
• Kaivostunneleihin ei mennä ilman opasta. Ojamoon sukelletaan vain luolasukelluskoulutuksella ja luvalla.
• Kivien kerääminen on sallittua vain siellä, missä se on toiminnan idea (Lampivaara). Muinaisjäännöksiksi luokitelluilta kaivoksilta ei oteta mitään.