Suomen uhrikivet ja kuppikivet

Kupit kivessä

Kuppikivi on siirtolohkare tai kallionpinta, johon on hiottu pyöreitä, 3–10 senttimetrin kuoppia. Yhdessä kivessä voi olla muutama kuppi tai yli sata. Ne ovat rautakauden (noin 500 eaa.–1200 jaa.) jälkiä, ja niitä tunnetaan Suomesta yli 300 – tiheimmin Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, vanhojen peltojen ja kalmistojen liepeillä. Kansanperinne kutsui niitä uhrikiviksi, ja nimi on jäänyt.

Mitä kupeissa tehtiin

Varmaa tietoa ei ole, koska kirjallisia lähteitä ei ole. Yleisin tulkinta on, että kuppeihin jätettiin uhreja: viljaa, maitoa, ensimmäinen sato, vainajille tarkoitettua ruokaa. Kivet ovat usein kalmistojen vieressä, mikä liittää ne vainajien palvontaan. Kupit hiottiin todennäköisesti pyörittämällä kovempaa kiveä; työ vei tunteja kuppia kohti, joten kivi ei ollut ohimenevä paikka.

Tapa jatkui kansanuskossa pitkään. Vielä 1800-luvulla kuppikiville vietiin uhreja karjaonnen ja sadon puolesta, ja joillakin kivillä on kerrottu tapahtuvan asioita, jos niitä siirretään.

Uhrilähteet ja pyhät lehdot

Kupit eivät ole ainoa uhripaikan muoto. Isonkyrön Leväluhdan lähteestä on nostettu lähes sadan ihmisen luita rautakaudelta: vainajat laskettiin veteen. Se on Suomen ainoa laatuaan oleva paikka, ja syytä ei tiedetä. Kemijärven Uhrilähde ja Raaseporin Uhrilehto kertovat, että myös vesi ja puut olivat pyhiä. Kiteen Pirunpöytä on tasalakinen lohkare, jonka kupit kansantarina selittää pirun ateriapöydäksi.

Missä kuppikiviä näkee

Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan alueella on kymmeniä kuppikiviä muutaman kilometrin säteellä; Uhrikivenkadun kivi Hämeenlinnassa on niistä suurin, yli sata kuppia. Parikkalan Silvun kivi on haljennut kahtia ja laelle pääsee luonnonportaita. Padasjoella kupit on hiottu kiintokallioon. Kartalla on myös pienempiä kiviä, jotka on nimetty tilan tai kylän mukaan.

Ennen kuin lähdet

• Kuppikivi on muinaisjäännös. Sitä ei siirretä, siihen ei kaiverreta eikä sen ympäriltä kaiveta. Kynttilät ja nuotiot ovat kiellettyjä, koska kuumuus rapauttaa kiven.
• Kupit näkyvät parhaiten sateen jälkeen tai viistovalossa. Kuivalla keskipäivällä ne katoavat kiven pintaan.
• Moni kivi on pellon laidalla yksityismaalla. Kulje pientareella, ei viljelyksen poikki.
• Kolikon jättäminen ei ole kiellettyä, mutta älä jätä mitään, mikä ei maadu.