Suomen oudot patsaat ja ITE-taide

Mikä on ITE-taide ja mistä oudot patsaat tulevat

Suomen kuntien torit ja tienvarret ovat täynnä veistoksia, jotka eivät sovi tavalliseen sankaripatsaiden kaavaan. Osa on kunnan tilaamia eläinaiheisia teoksia, osa paikallisten urheilusankarien muistomerkkejä, osa taas itseoppineiden tekijöiden käsialaa. Jälkimmäisistä käytetään Suomessa nimitystä ITE-taide, joka tulee sanoista "itse tehty elämä". ITE-museon kokoelmissa esitellään suomalaista nykykansantaidetta sekä kansainvälistä naiivia ja outsider-taidetta, ja termi on vakiintunut kuvaamaan juuri tällaista koulutuksen ulkopuolella syntynyttä taidetta. Sama museo on osoitus siitä, että ilmiö on riittävän vakiintunut saadakseen oman kokoelmakotinsa.

Sankarihiihtäjistä patsaspuistoihin

Moni kunta on pystyttänyt patsaan paikalliselle mestarille: Valkeakoskella hiihtäjä Veikko Hakulista, kolminkertaista olympiavoittajaa, kuvaa Aimo Tukiaisen vuonna 1994 tekemä pronssipatsas, ja Kurikassa Juha Miedon näköispatsas paljastettiin syyskuussa 2020 kansalaiskeräyksellä kootuin varoin. Pyhäjärvellä Helena Takalon patsas seisoo suihkuvesialtaassa Antonio da Cudanin veistämänä. Toisenlaista jälkeä ovat jättäneet itseoppineet taiteilijat, jotka ovat rakentaneet kotipihoilleen kokonaisia patsaspuistoja vuosikymmenten aikana, usein aivan tavallisen asuinalueen keskelle.

Kiinnostavimpia esimerkkejä

Helsingissä eläinaiheisiin patsaisiin kuuluu muun muassa Pukki-patsas, ja samaa sarjaa jatkavat esimerkiksi Suomussalmen Karhu patsas ja Eurajoen Susipatsas. Loimaalla Alpo Jaakolan patsaspuisto ja Nokialla Ossi Somman veistospuisto edustavat vanhempaa ITE-taiteen perinnettä, kun taas Hyvinkään Kaukasten kylässä avattiin kesällä 2024 Middle of Nowhere, Suomen ensimmäinen pelkästään ITE-taiteeseen keskittyvä taidepuisto. Nivalassa Miina Äkkijyrkän Tillaripatsas kunnioittaa vuodesta 1984 paikallisia lypsäjiä, ja Turussa Barkerinpuistossa seisoo Kari Juvan vuonna 1987 paljastama teos, joka on Wikipedian mukaan Suomen suurin ja painavin ulkoveistos, painoltaan noin 36 tonnia. Raumalla nyplääjäpatsas viittaa kaupungin pitsinnypläysperinteeseen, Kurikassa Juha Miedon Legenda-patsas maksettiin kansalaiskeräyksellä, ja Vantaan Monumentti tavallisille on tekijänsä vastalause mahtipontisille sankaripatsaille.

Missä niitä on eniten

Hiihtäjäpatsaita löytyy hajanaisesti ympäri maata: Valkeakosken, Haapaveden, Tyrnävän ja Kalajoen kaltaiset pienet kaupungit ovat kukin halunneet muistaa oman urheilusankarinsa. ITE-taiteen patsaspuistot taas keskittyvät muutamaan tunnettuun kohteeseen, kuten Loimaalle, Nokialle, Raaheen ja Hyvinkäälle. Muuten eläin- ja ammattiaiheiset patsaat ovat levittäytyneet tasaisesti pieniin ja suuriin kuntiin Lapista Varsinais-Suomeen, ja moni niistä on paikallisen kaupungin tai kylän oma, vain siellä tunnettu erikoisuus.

Ennen kuin lähdet

Suurin osa patsaista sijaitsee kaupunkien keskustoissa tai puistoissa, ja niitä pääsee katsomaan vapaasti ympäri vuoden. ITE-taidepuistoissa on omat aukioloaikansa: Middle of Nowhere ottaa vastaan vain korttimaksuja, ja koirat pääsevät mukaan hihnassa. ITE-puistot ovat usein yksityispihoja: tarkista aukioloajat ja mahdollinen pääsymaksu ennen lähtöä, ja kunnioita tekijän kotirauhaa.