Suomen vanhat sillat

Silta on tie, joka jäi

Kun uusi tie rakennetaan, vanha jää. Suomen vanhat sillat ovat säilyneet juuri siksi: kestikievaritien kivisilta jäi syrjään, kun maantie oikaistiin, ja se seisoo yhä joen yllä ilman liikennettä. Tämä kartta kokoaa sillat, jotka ovat itse nähtävyys – kuivaladotut kiviholvit, ensimmäiset betonisillat, riippusillat retkeilyreiteillä ja sillat, joista koko kaupunki kuvataan.

Kivisillat kestikievariteillä

1700- ja 1800-luvuilla Suomen päätiet – Suuri Rantatie, Hämeen Härkätie, Pohjanmaan rantatie – ylittivät joet kiviholvisilloilla. Ne ladottiin kiilamaisista kivistä ilman laastia: holvi pysyy koossa omalla painollaan, ja kuivaladottu rakenne kestää routaa paremmin kuin laastisauma. Hyvin tehty holvi seisoo satoja vuosia. Laihian Rudon ja Vantaan Luhtaanmäen kivisillat ovat tällaisia; moni muu on museosiltana tai kevyen liikenteen käytössä.

Betonin ensimmäiset vuosikymmenet

1900-luvun alussa teräsbetoni korvasi kiven. Jyväskylän Äijälänsalmen silta (1932) on maan vanhimpia paikallaan valettuja teräsbetonisiltoja: 86 metriä holvia ja palkkia Jyväsjärven ja Päijänteen välissä. Se on suojeltu ja nyt kävelijöiden käytössä. Monissa kunnissa vastaava 1920–30-luvun silta on säilytetty uuden rinnalla.

Riippusillat ja näkymäsillat

Lapin ja Kainuun retkeilyreiteillä joet ylitetään riippusilloilla, jotka keinuvat askelten alla. Ne ovat kartalla, koska ne ovat usein reitin ainoa ylityspaikka ja itsessään elämys. Kaupungeissa vanha silta on näköalapaikka: Porvoon Vanhalta sillalta kuvataan ranta-aitat, ja Jyväskylässä Äijälänsalmelta näkee Päijänteen.

Ennen kuin lähdet

• Kivisilloilla on usein painorajoitus ja kapea ajorata. Museosilloille ei ajeta.
• Riippusillat ovat jalankulkijoille, yleensä muutama henkilö kerrallaan. Älä keinuta.
• Vanhan sillan alle ei mennä virran aikaan; kevättulva nostaa veden holvin tasalle.
• Paras kuvausaika on aamu, kun vesi on tyyni ja holvi peilautuu.