Suomen hiidenkirnut

Jättiläisen kirnu

Hiidenkirnu on kallioon hioutunut pyöreä, sileäseinäinen kuoppa. Pienimmät ovat kattilan kokoisia, suurimmat kymmenen metriä syviä kuiluja, joiden pohjalle ei näe. Seinämät ovat niin tasaiset, että kuoppa näyttää koneella poratulta. Nimi tulee siitä, mitä ihmiset ajattelivat ennen geologiaa: hiisi eli jättiläinen oli kirnunnut voita kalliossa. Ruotsiksi ne ovat jättegrytor, jättiläisen kattiloita.

Miten kirnu syntyy

Kirnut ovat jäätikön sulamisvaiheen jälkiä. Kun mannerjäätikkö ohentui noin 11 000–10 000 vuotta sitten, sen pinnalla virtasi sulamisvesijokia, jotka syöksyivät railoja pitkin jään pohjalle kovalla paineella. Missä vesi osui kallion pintaan pyörteenä, se alkoi pyörittää kiviä samassa kohdassa. Kivet hioivat kallioon kuopan, kuoppa vahvisti pyörrettä ja pyörre hioi lisää.

Prosessi vei satoja tai tuhansia vuosia. Hiontakivet, sileiksi kuluneet mukulat, löytyvät joskus yhä kirnun pohjalta. Askolan kirnukalliolla on kaksikymmentä kirnua vierekkäin, mikä kertoo, että jäätikön alla virtasi tässä kohdassa suuri joki pitkään.

Kaikki "kirnut" eivät ole jääkauden tekoa. Pirunpesät, kuten Jalasjärven Isovuoren onkalo, ovat rapautumakuoppia, jotka ovat jääkautta vanhempia: kallio rapautui kemiallisesti lämpimässä ilmastossa miljoonia vuosia sitten, ja jäätikkö vain paljasti onkalon.

Missä kirnuja on

Kirnuja on koko maassa, mutta suurimmat keskittymät ovat Uudellamaalla (Askola, Nurmijärvi, Helsinki, Vantaa) ja Lapissa (Salla, Rovaniemi, Inari). Helsingin Pihlajamäessä kirnuryhmä on kerrostalojen välissä. Sallan Aholanvaara ja Pudasjärven Jumalanhauta ovat pohjoisen tunnetuimmat. Imatralla kirnut ovat Vuoksen entisessä uomassa, missä koski on syönyt kalliota yhä sen jälkeen, kun jää katosi.

Ennen kuin lähdet

• Kirnun reuna on sileää kalliota, usein kosteaa. Pysy merkityllä polulla ja pidä lapset lähellä; suurimpien kirnujen ympärillä on kaide, pienempien ei.
• Askolassa maisemapolku on 300 metriä ja päättyy portille, jonka takana kirnualue on aidattu. Aholanvaaralla ja Jumalanhaudalla kuljetaan metsäpolkua.
• Talvella kirnut ovat lumen alla, eikä niitä näe. Paras aika on toukokuusta lokakuuhun.
• Kirnuun ei saa heittää kiviä eikä laskeutua ilman varusteita. Monet ovat rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä.